kanittaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kanittaminen (38)
- teonnimi verbistä kanittaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kanittaminen | kanittamiset |
| genetiivi | kanittamisen | kanittamisten kanittamisien |
| partitiivi | kanittamista | kanittamisia |
| akkusatiivi | kanittaminen; kanittamisen |
kanittamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kanittamisessa | kanittamisissa |
| elatiivi | kanittamisesta | kanittamisista |
| illatiivi | kanittamiseen | kanittamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kanittamisella | kanittamisilla |
| ablatiivi | kanittamiselta | kanittamisilta |
| allatiivi | kanittamiselle | kanittamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kanittamisena (kanittamisna) |
kanittamisina |
| translatiivi | kanittamiseksi | kanittamisiksi |
| abessiivi | kanittamisetta | kanittamisitta |
| instruktiivi | – | kanittamisin |
| komitatiivi | – | kanittamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kanittamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kanittamis- | |