kanikka
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kanikka (14)
- (arkikieltä) kanisteri
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kanikka | kanikat |
| genetiivi | kanikan | kanikoiden kanikoitten kanikkojen (kanikkain) |
| partitiivi | kanikkaa | kanikoita kanikkoja |
| akkusatiivi | kanikka; kanikan |
kanikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kanikassa | kanikoissa |
| elatiivi | kanikasta | kanikoista |
| illatiivi | kanikkaan | kanikkoihin kanikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kanikalla | kanikoilla |
| ablatiivi | kanikalta | kanikoilta |
| allatiivi | kanikalle | kanikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kanikkana | kanikkoina kanikoina |
| translatiivi | kanikaksi | kanikoiksi |
| abessiivi | kanikatta | kanikoitta |
| instruktiivi | – | kanikoin |
| komitatiivi | – | kanikoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kanika- | |
| vahva vartalo | kanikka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |