kangistuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kangistuminen (38)
- teonnimi verbistä kangistua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kangistuminen | kangistumiset |
| genetiivi | kangistumisen | kangistumisten kangistumisien |
| partitiivi | kangistumista | kangistumisia |
| akkusatiivi | kangistuminen; kangistumisen |
kangistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kangistumisessa | kangistumisissa |
| elatiivi | kangistumisesta | kangistumisista |
| illatiivi | kangistumiseen | kangistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kangistumisella | kangistumisilla |
| ablatiivi | kangistumiselta | kangistumisilta |
| allatiivi | kangistumiselle | kangistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kangistumisena (kangistumisna) |
kangistumisina |
| translatiivi | kangistumiseksi | kangistumisiksi |
| abessiivi | kangistumisetta | kangistumisitta |
| instruktiivi | – | kangistumisin |
| komitatiivi | – | kangistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kangistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kangistumis- | |