kammottavuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kammottavuus (40)

  1. se, että on kammottava

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑmːot̪ˌt̪ɑʋuːs/
  • tavutus: kam‧mot‧ta‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kammottavuus kammottavuudet
genetiivi kammottavuuden kammottavuuksien
partitiivi kammottavuutta kammottavuuksia
akkusatiivi kammottavuus;
kammottavuuden
kammottavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kammottavuudessa kammottavuuksissa
elatiivi kammottavuudesta kammottavuuksista
illatiivi kammottavuuteen kammottavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kammottavuudella kammottavuuksilla
ablatiivi kammottavuudelta kammottavuuksilta
allatiivi kammottavuudelle kammottavuuksille
muut sijamuodot
essiivi kammottavuutena kammottavuuksina
translatiivi kammottavuudeksi kammottavuuksiksi
abessiivi kammottavuudetta kammottavuuksitta
instruktiivi kammottavuuksin
komitatiivi kammottavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kammottavuude-
vahva vartalo kammottavuute-
konsonantti-
vartalo
kammottavuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan kammottava vartalosta kammottav- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]