kalttaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kalttaaminen (38)
- teonnimi verbistä kaltata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kalttaaminen | kalttaamiset |
| genetiivi | kalttaamisen | kalttaamisten kalttaamisien |
| partitiivi | kalttaamista | kalttaamisia |
| akkusatiivi | kalttaaminen; kalttaamisen |
kalttaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kalttaamisessa | kalttaamisissa |
| elatiivi | kalttaamisesta | kalttaamisista |
| illatiivi | kalttaamiseen | kalttaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kalttaamisella | kalttaamisilla |
| ablatiivi | kalttaamiselta | kalttaamisilta |
| allatiivi | kalttaamiselle | kalttaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kalttaamisena (kalttaamisna) |
kalttaamisina |
| translatiivi | kalttaamiseksi | kalttaamisiksi |
| abessiivi | kalttaamisetta | kalttaamisitta |
| instruktiivi | – | kalttaamisin |
| komitatiivi | – | kalttaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kalttaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kalttaamis- | |