kakuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kakuttaminen (38)
- teonnimi verbistä kakuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kakuttaminen | kakuttamiset |
| genetiivi | kakuttamisen | kakuttamisten kakuttamisien |
| partitiivi | kakuttamista | kakuttamisia |
| akkusatiivi | kakuttaminen; kakuttamisen |
kakuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kakuttamisessa | kakuttamisissa |
| elatiivi | kakuttamisesta | kakuttamisista |
| illatiivi | kakuttamiseen | kakuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kakuttamisella | kakuttamisilla |
| ablatiivi | kakuttamiselta | kakuttamisilta |
| allatiivi | kakuttamiselle | kakuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kakuttamisena (kakuttamisna) |
kakuttamisina |
| translatiivi | kakuttamiseksi | kakuttamisiksi |
| abessiivi | kakuttamisetta | kakuttamisitta |
| instruktiivi | – | kakuttamisin |
| komitatiivi | – | kakuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kakuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kakuttamis- | |