kakuro
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kakuro (2)
- sanaristikon tapainen pulma, jossa kirjainten sijaan käytetään numeroita ja sanojen sijaan niiden summia, joissa mikään numero ei toistu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kakuro | kakurot |
| genetiivi | kakuron | kakurojen kakuroiden kakuroitten |
| partitiivi | kakuroa | kakuroita kakuroja |
| akkusatiivi | kakuro; kakuron |
kakurot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kakurossa | kakuroissa |
| elatiivi | kakurosta | kakuroista |
| illatiivi | kakuroon | kakuroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kakurolla | kakuroilla |
| ablatiivi | kakurolta | kakuroilta |
| allatiivi | kakurolle | kakuroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kakurona | kakuroina |
| translatiivi | kakuroksi | kakuroiksi |
| abessiivi | kakurotta | kakuroitta |
| instruktiivi | – | kakuroin |
| komitatiivi | – | kakuroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kakuro- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]<< japanin sanasta カックロ (kakkuro)