kaivin
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kaivin (33)
- kaivamiseen käytettävä laite tai muu väline, kaivuri
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑi̯ʋin/
- tavutus: kai‧vin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaivin | kaivimet |
| genetiivi | kaivimen | kaivimien kaivinten |
| partitiivi | kaivinta | kaivimia |
| akkusatiivi | kaivin; kaivimen |
kaivimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaivimessa | kaivimissa |
| elatiivi | kaivimesta | kaivimista |
| illatiivi | kaivimeen | kaivimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaivimella | kaivimilla |
| ablatiivi | kaivimelta | kaivimilta |
| allatiivi | kaivimelle | kaivimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaivimena (kaivinna) |
kaivimina |
| translatiivi | kaivimeksi | kaivimiksi |
| abessiivi | kaivimetta | kaivimitta |
| instruktiivi | – | kaivimin |
| komitatiivi | – | kaivimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaivime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaivin- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kaivin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]kaivin
- (taivutusmuoto, murteellinen) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kaivaa
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]- (yleiskieltä) kaivoin