kaivannut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kaivannut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kaivata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaivannut | kaivanneet |
| genetiivi | kaivanneen | kaivanneiden kaivanneitten |
| partitiivi | kaivannutta | kaivanneita |
| akkusatiivi | kaivannut; kaivanneen | kaivanneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaivanneessa | kaivanneissa |
| elatiivi | kaivanneesta | kaivanneista |
| illatiivi | kaivanneeseen | kaivanneisiin kaivanneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaivanneella | kaivanneilla |
| ablatiivi | kaivanneelta | kaivanneilta |
| allatiivi | kaivanneelle | kaivanneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaivanneena | kaivanneina |
| translatiivi | kaivanneeksi | kaivanneiksi |
| abessiivi | kaivanneetta | kaivanneitta |
| instruktiivi | – | kaivannein |
| komitatiivi | – | kaivanneine |