kairannut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kairannut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kairata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kairannut | kairanneet |
| genetiivi | kairanneen | kairanneiden kairanneitten |
| partitiivi | kairannutta | kairanneita |
| akkusatiivi | kairannut; kairanneen | kairanneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kairanneessa | kairanneissa |
| elatiivi | kairanneesta | kairanneista |
| illatiivi | kairanneeseen | kairanneisiin kairanneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kairanneella | kairanneilla |
| ablatiivi | kairanneelta | kairanneilta |
| allatiivi | kairanneelle | kairanneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kairanneena | kairanneina |
| translatiivi | kairanneeksi | kairanneiksi |
| abessiivi | kairanneetta | kairanneitta |
| instruktiivi | – | kairannein |
| komitatiivi | – | kairanneine |