kaikuvuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kaikuvuus (40)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑi̯kuʋuːs/
- tavutus: kai‧ku‧vuus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaikuvuus | kaikuvuudet |
| genetiivi | kaikuvuuden | kaikuvuuksien |
| partitiivi | kaikuvuutta | kaikuvuuksia |
| akkusatiivi | kaikuvuus; kaikuvuuden |
kaikuvuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaikuvuudessa | kaikuvuuksissa |
| elatiivi | kaikuvuudesta | kaikuvuuksista |
| illatiivi | kaikuvuuteen | kaikuvuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaikuvuudella | kaikuvuuksilla |
| ablatiivi | kaikuvuudelta | kaikuvuuksilta |
| allatiivi | kaikuvuudelle | kaikuvuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaikuvuutena | kaikuvuuksina |
| translatiivi | kaikuvuudeksi | kaikuvuuksiksi |
| abessiivi | kaikuvuudetta | kaikuvuuksitta |
| instruktiivi | – | kaikuvuuksin |
| komitatiivi | – | kaikuvuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kaikuvuude- | |
| vahva vartalo | kaikuvuute- | |
| konsonantti- vartalo |
kaikuvuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan kaikuva vartalosta kaikuv- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on kaikuva
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kaikuvuus Kielitoimiston sanakirjassa