kaikkoava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kaikkoava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kaikota
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaikkoava | kaikkoavat |
| genetiivi | kaikkoavan | kaikkoavien (kaikkoavain) |
| partitiivi | kaikkoavaa | kaikkoavia |
| akkusatiivi | kaikkoava; kaikkoavan | kaikkoavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaikkoavassa | kaikkoavissa |
| elatiivi | kaikkoavasta | kaikkoavista |
| illatiivi | kaikkoavaan | kaikkoaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaikkoavalla | kaikkoavilla |
| ablatiivi | kaikkoavalta | kaikkoavilta |
| allatiivi | kaikkoavalle | kaikkoaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaikkoavana | kaikkoavina |
| translatiivi | kaikkoavaksi | kaikkoaviksi |
| abessiivi | kaikkoavatta | kaikkoavitta |
| instruktiivi | – | kaikkoavin |
| komitatiivi | – | kaikkoavine |