kahlattava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kahlattava
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä kahlata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kahlattava | kahlattavat |
| genetiivi | kahlattavan | kahlattavien (kahlattavain) |
| partitiivi | kahlattavaa | kahlattavia |
| akkusatiivi | kahlattava; kahlattavan |
kahlattavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kahlattavassa | kahlattavissa |
| elatiivi | kahlattavasta | kahlattavista |
| illatiivi | kahlattavaan | kahlattaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kahlattavalla | kahlattavilla |
| ablatiivi | kahlattavalta | kahlattavilta |
| allatiivi | kahlattavalle | kahlattaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kahlattavana | kahlattavina |
| translatiivi | kahlattavaksi | kahlattaviksi |
| abessiivi | kahlattavatta | kahlattavitta |
| instruktiivi | – | kahlattavin |
| komitatiivi | – | kahlattavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |