kahlaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kahlaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kahlata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kahlaava | kahlaavat |
| genetiivi | kahlaavan | kahlaavien (kahlaavain) |
| partitiivi | kahlaavaa | kahlaavia |
| akkusatiivi | kahlaava; kahlaavan |
kahlaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kahlaavassa | kahlaavissa |
| elatiivi | kahlaavasta | kahlaavista |
| illatiivi | kahlaavaan | kahlaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kahlaavalla | kahlaavilla |
| ablatiivi | kahlaavalta | kahlaavilta |
| allatiivi | kahlaavalle | kahlaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kahlaavana | kahlaavina |
| translatiivi | kahlaavaksi | kahlaaviksi |
| abessiivi | kahlaavatta | kahlaavitta |
| instruktiivi | – | kahlaavin |
| komitatiivi | – | kahlaavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |