kahlaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kahlaaminen (38)
- teonnimi verbistä kahlata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kahlaaminen | kahlaamiset |
| genetiivi | kahlaamisen | kahlaamisten kahlaamisien |
| partitiivi | kahlaamista | kahlaamisia |
| akkusatiivi | kahlaaminen; kahlaamisen |
kahlaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kahlaamisessa | kahlaamisissa |
| elatiivi | kahlaamisesta | kahlaamisista |
| illatiivi | kahlaamiseen | kahlaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kahlaamisella | kahlaamisilla |
| ablatiivi | kahlaamiselta | kahlaamisilta |
| allatiivi | kahlaamiselle | kahlaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kahlaamisena (kahlaamisna) |
kahlaamisina |
| translatiivi | kahlaamiseksi | kahlaamisiksi |
| abessiivi | kahlaamisetta | kahlaamisitta |
| instruktiivi | – | kahlaamisin |
| komitatiivi | – | kahlaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kahlaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kahlaamis- | |