kahisuttaminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kahisuttaminen (38)
- teonnimi verbistä kahisuttaa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kahisuttaminen | kahisuttamiset |
| genetiivi | kahisuttamisen | kahisuttamisten kahisuttamisien |
| partitiivi | kahisuttamista | kahisuttamisia |
| akkusatiivi | kahisuttaminen; kahisuttamisen |
kahisuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kahisuttamisessa | kahisuttamisissa |
| elatiivi | kahisuttamisesta | kahisuttamisista |
| illatiivi | kahisuttamiseen | kahisuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kahisuttamisella | kahisuttamisilla |
| ablatiivi | kahisuttamiselta | kahisuttamisilta |
| allatiivi | kahisuttamiselle | kahisuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kahisuttamisena (kahisuttamisna) |
kahisuttamisina |
| translatiivi | kahisuttamiseksi | kahisuttamisiksi |
| abessiivi | kahisuttamisetta | kahisuttamisitta |
| instruktiivi | – | kahisuttamisin |
| komitatiivi | – | kahisuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kahisuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kahisuttamis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi kahisuttaa + johdin -minen