kahiseminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kahiseminen (38)
- teonnimi verbistä kahista
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kahiseminen | kahisemiset |
| genetiivi | kahisemisen | kahisemisten kahisemisien |
| partitiivi | kahisemista | kahisemisia |
| akkusatiivi | kahiseminen; kahisemisen |
kahisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kahisemisessa | kahisemisissa |
| elatiivi | kahisemisesta | kahisemisista |
| illatiivi | kahisemiseen | kahisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kahisemisella | kahisemisilla |
| ablatiivi | kahisemiselta | kahisemisilta |
| allatiivi | kahisemiselle | kahisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kahisemisena (kahisemisna) |
kahisemisina |
| translatiivi | kahisemiseksi | kahisemisiksi |
| abessiivi | kahisemisetta | kahisemisitta |
| instruktiivi | – | kahisemisin |
| komitatiivi | – | kahisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kahisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kahisemis- | |