kahinointi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kahinointi (5-J)

  1. kahinoiminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑhiˌnoi̯nt̪i/
  • tavutus: ka‧hi‧noin‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kahinointi kahinoinnit
genetiivi kahinoinnin kahinointien
(kahinointein)
partitiivi kahinointia kahinointeja
akkusatiivi kahinointi;
kahinoinnin
kahinoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi kahinoinnissa kahinoinneissa
elatiivi kahinoinnista kahinoinneista
illatiivi kahinointiin kahinointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kahinoinnilla kahinoinneilla
ablatiivi kahinoinnilta kahinoinneilta
allatiivi kahinoinnille kahinoinneille
muut sijamuodot
essiivi kahinointina kahinointeina
translatiivi kahinoinniksi kahinoinneiksi
abessiivi kahinoinnitta kahinoinneitta
instruktiivi kahinoinnein
komitatiivi kahinointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kahinoinni-
vahva vartalo kahinointi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]