kaateleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kaateleminen (38)
- teonnimi verbistä kaadella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaateleminen | kaatelemiset |
| genetiivi | kaatelemisen | kaatelemisten kaatelemisien |
| partitiivi | kaatelemista | kaatelemisia |
| akkusatiivi | kaateleminen; kaatelemisen |
kaatelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaatelemisessa | kaatelemisissa |
| elatiivi | kaatelemisesta | kaatelemisista |
| illatiivi | kaatelemiseen | kaatelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaatelemisella | kaatelemisilla |
| ablatiivi | kaatelemiselta | kaatelemisilta |
| allatiivi | kaatelemiselle | kaatelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaatelemisena (kaatelemisna) |
kaatelemisina |
| translatiivi | kaatelemiseksi | kaatelemisiksi |
| abessiivi | kaatelemisetta | kaatelemisitta |
| instruktiivi | – | kaatelemisin |
| komitatiivi | – | kaatelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaatelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaatelemis- | |