kaasuuntuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kaasuuntuminen (38)
- teonnimi verbistä kaasuuntua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaasuuntuminen | kaasuuntumiset |
| genetiivi | kaasuuntumisen | kaasuuntumisten kaasuuntumisien |
| partitiivi | kaasuuntumista | kaasuuntumisia |
| akkusatiivi | kaasuuntuminen; kaasuuntumisen |
kaasuuntumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaasuuntumisessa | kaasuuntumisissa |
| elatiivi | kaasuuntumisesta | kaasuuntumisista |
| illatiivi | kaasuuntumiseen | kaasuuntumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaasuuntumisella | kaasuuntumisilla |
| ablatiivi | kaasuuntumiselta | kaasuuntumisilta |
| allatiivi | kaasuuntumiselle | kaasuuntumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaasuuntumisena (kaasuuntumisna) |
kaasuuntumisina |
| translatiivi | kaasuuntumiseksi | kaasuuntumisiksi |
| abessiivi | kaasuuntumisetta | kaasuuntumisitta |
| instruktiivi | – | kaasuuntumisin |
| komitatiivi | – | kaasuuntumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaasuuntumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaasuuntumis- | |