kaakelointi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑːkeˌloi̯nt̪i/
- tavutus: kaa‧ke‧loin‧ti
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaakelointi | kaakeloinnit |
| genetiivi | kaakeloinnin | kaakelointien (kaakelointein) |
| partitiivi | kaakelointia | kaakelointeja |
| akkusatiivi | kaakelointi; kaakeloinnin |
kaakeloinnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaakeloinnissa | kaakeloinneissa |
| elatiivi | kaakeloinnista | kaakeloinneista |
| illatiivi | kaakelointiin | kaakelointeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaakeloinnilla | kaakeloinneilla |
| ablatiivi | kaakeloinnilta | kaakeloinneilta |
| allatiivi | kaakeloinnille | kaakeloinneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaakelointina | kaakelointeina |
| translatiivi | kaakeloinniksi | kaakeloinneiksi |
| abessiivi | kaakeloinnitta | kaakeloinneitta |
| instruktiivi | – | kaakeloinnein |
| komitatiivi | – | kaakelointeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kaakeloinni- | |
| vahva vartalo | kaakelointi- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi kaakeloida (vartalo kaakeloi-) + johdin -nti
Käännökset
[muokkaa]1. kaakeloiminen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kaakelointi Kielitoimiston sanakirjassa