köriläs
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
köriläs (41)
- kookas, roteva mies tai eläin
- Ukon köriläs istui penkillään.
- Kiskoin aikamoisen ahvenen körilään avannosta.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkørilæs/
- tavutus: kö‧ri‧läs
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | köriläs | köriläät |
| genetiivi | körilään | köriläiden köriläitten |
| partitiivi | körilästä | köriläitä |
| akkusatiivi | köriläs; körilään |
köriläät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | köriläässä | köriläissä |
| elatiivi | köriläästä | köriläistä |
| illatiivi | körilääseen | köriläisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | köriläällä | köriläillä |
| ablatiivi | köriläältä | köriläiltä |
| allatiivi | köriläälle | köriläille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | köriläänä | köriläinä |
| translatiivi | körilääksi | köriläiksi |
| abessiivi | köriläättä | köriläittä |
| instruktiivi | – | köriläin |
| komitatiivi | – | köriläine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | körilää- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
köriläs- | |
Etymologia[muokkaa]
ilmeisesti deskriptiivinen sana, vrt. karilas, käriläs.[1]
Käännökset[muokkaa]
1. isokokoinen mies tai eläin
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- köriläs Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja 1 A–K. 2. painos. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2001. ISBN 951-717-692-9, ISSN 0355-1768.