käräyttäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
käräyttäminen (38)
- teonnimi verbistä käräyttää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | käräyttäminen | käräyttämiset |
| genetiivi | käräyttämisen | käräyttämisten käräyttämisien |
| partitiivi | käräyttämistä | käräyttämisiä |
| akkusatiivi | käräyttäminen; käräyttämisen |
käräyttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | käräyttämisessä | käräyttämisissä |
| elatiivi | käräyttämisestä | käräyttämisistä |
| illatiivi | käräyttämiseen | käräyttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | käräyttämisellä | käräyttämisillä |
| ablatiivi | käräyttämiseltä | käräyttämisiltä |
| allatiivi | käräyttämiselle | käräyttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | käräyttämisenä (käräyttämisnä) |
käräyttämisinä |
| translatiivi | käräyttämiseksi | käräyttämisiksi |
| abessiivi | käräyttämisettä | käräyttämisittä |
| instruktiivi | – | käräyttämisin |
| komitatiivi | – | käräyttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | käräyttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
käräyttämis- | |