kännääminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kännääminen (38)
- teonnimi verbistä kännätä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kännääminen | kännäämiset |
| genetiivi | kännäämisen | kännäämisten kännäämisien |
| partitiivi | kännäämistä | kännäämisiä |
| akkusatiivi | kännääminen; kännäämisen |
kännäämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kännäämisessä | kännäämisissä |
| elatiivi | kännäämisestä | kännäämisistä |
| illatiivi | kännäämiseen | kännäämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kännäämisellä | kännäämisillä |
| ablatiivi | kännäämiseltä | kännäämisiltä |
| allatiivi | kännäämiselle | kännäämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kännäämisenä (kännäämisnä) |
kännäämisinä |
| translatiivi | kännäämiseksi | kännäämisiksi |
| abessiivi | kännäämisettä | kännäämisittä |
| instruktiivi | – | kännäämisin |
| komitatiivi | – | kännäämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kännäämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kännäämis- | |