kähmintä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kähmintä (9-J)

  1. se, että kähmitään; kähmiminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkæhmint̪æ/
  • tavutus: käh‧min‧tä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kähmintä kähminnät
genetiivi kähminnän kähmintöjen
(kähmintäin)
partitiivi kähmintää kähmintöjä
akkusatiivi kähmintä;
kähminnän
kähminnät
sisäpaikallissijat
inessiivi kähminnässä kähminnöissä
elatiivi kähminnästä kähminnöistä
illatiivi kähmintään kähmintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kähminnällä kähminnöillä
ablatiivi kähminnältä kähminnöiltä
allatiivi kähminnälle kähminnöille
muut sijamuodot
essiivi kähmintänä kähmintöinä
translatiivi kähminnäksi kähminnöiksi
abessiivi kähminnättä kähminnöittä
instruktiivi kähminnöin
komitatiivi kähmintöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kähminnä-
vahva vartalo kähmintä-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kähmiä

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]