käärivä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
käärivä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kääriä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | käärivä | käärivät |
| genetiivi | käärivän | käärivien (kääriväin) |
| partitiivi | käärivää | kääriviä |
| akkusatiivi | käärivä; käärivän | käärivät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | käärivässä | käärivissä |
| elatiivi | käärivästä | käärivistä |
| illatiivi | käärivään | kääriviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | käärivällä | käärivillä |
| ablatiivi | käärivältä | kääriviltä |
| allatiivi | käärivälle | kääriville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | käärivänä | käärivinä |
| translatiivi | kääriväksi | kääriviksi |
| abessiivi | käärivättä | käärivittä |
| instruktiivi | – | käärivin |
| komitatiivi | – | käärivine |