kääräri
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kääräri (6)
- (puhekieltä) kääretorttu
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus (yleiskielessä) | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kääräri | käärärit |
| genetiivi | käärärin | käärärien kääräreiden kääräreitten |
| partitiivi | kääräriä | kääräreitä käärärejä |
| akkusatiivi | kääräri; käärärin |
käärärit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | käärärissä | kääräreissä |
| elatiivi | kääräristä | kääräreistä |
| illatiivi | kääräriin | kääräreihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | käärärillä | kääräreillä |
| ablatiivi | kääräriltä | kääräreiltä |
| allatiivi | käärärille | kääräreille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | käärärinä | kääräreinä |
| translatiivi | kääräriksi | kääräreiksi |
| abessiivi | käärärittä | kääräreittä |
| instruktiivi | – | käärärein |
| komitatiivi | – | kääräreine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kääräri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |