käämivä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
käämivä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä käämiä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | käämivä | käämivät |
| genetiivi | käämivän | käämivien (käämiväin) |
| partitiivi | käämivää | käämiviä |
| akkusatiivi | käämivä; käämivän | käämivät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | käämivässä | käämivissä |
| elatiivi | käämivästä | käämivistä |
| illatiivi | käämivään | käämiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | käämivällä | käämivillä |
| ablatiivi | käämivältä | käämiviltä |
| allatiivi | käämivälle | käämiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | käämivänä | käämivinä |
| translatiivi | käämiväksi | käämiviksi |
| abessiivi | käämivättä | käämivittä |
| instruktiivi | – | käämivin |
| komitatiivi | – | käämivine |