kääkkä

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kääkkä (10-A)[1]

  1. (halventava) vanha, raihnainen ihminen, rahjus
  2. kääpiöpinseri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kääkkä kääkät
genetiivi kääkän kääkkien
(kääkkäin)
partitiivi kääkkää kääkkiä
akkusatiivi kääkkä; kääkän kääkät
sisäpaikallissijat
inessiivi kääkässä kääkissä
elatiivi kääkästä kääkistä
illatiivi kääkkään kääkkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kääkällä kääkillä
ablatiivi kääkältä kääkiltä
allatiivi kääkälle kääkille
muut sijamuodot
essiivi kääkkänä kääkkinä
translatiivi kääkäksi kääkiksi
abessiivi kääkättä kääkittä
instruktiivi kääkin
komitatiivi kääkkine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-A