jyriseminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
jyriseminen (38)
- teonnimi verbistä jyristä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jyriseminen | jyrisemiset |
| genetiivi | jyrisemisen | jyrisemisten jyrisemisien |
| partitiivi | jyrisemistä | jyrisemisiä |
| akkusatiivi | jyriseminen; jyrisemisen |
jyrisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jyrisemisessä | jyrisemisissä |
| elatiivi | jyrisemisestä | jyrisemisistä |
| illatiivi | jyrisemiseen | jyrisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jyrisemisellä | jyrisemisillä |
| ablatiivi | jyrisemiseltä | jyrisemisiltä |
| allatiivi | jyrisemiselle | jyrisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jyrisemisenä (jyrisemisnä) |
jyrisemisinä |
| translatiivi | jyrisemiseksi | jyrisemisiksi |
| abessiivi | jyrisemisettä | jyrisemisittä |
| instruktiivi | – | jyrisemisin |
| komitatiivi | – | jyrisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jyrisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
jyrisemis- | |