juuttuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
juuttuminen (38)
- teonnimi verbistä juuttua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | juuttuminen | juuttumiset |
| genetiivi | juuttumisen | juuttumisten juuttumisien |
| partitiivi | juuttumista | juuttumisia |
| akkusatiivi | juuttuminen; juuttumisen |
juuttumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | juuttumisessa | juuttumisissa |
| elatiivi | juuttumisesta | juuttumisista |
| illatiivi | juuttumiseen | juuttumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | juuttumisella | juuttumisilla |
| ablatiivi | juuttumiselta | juuttumisilta |
| allatiivi | juuttumiselle | juuttumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | juuttumisena (juuttumisna) |
juuttumisina |
| translatiivi | juuttumiseksi | juuttumisiksi |
| abessiivi | juuttumisetta | juuttumisitta |
| instruktiivi | – | juuttumisin |
| komitatiivi | – | juuttumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | juuttumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
juuttumis- | |