juurtanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
juurtanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä juurtaa
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | juurtanut | juurtaneet |
genetiivi | juurtaneen | juurtaneiden juurtaneitten |
partitiivi | juurtanutta | juurtaneita |
akkusatiivi | juurtanut; juurtaneen | juurtaneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | juurtaneessa | juurtaneissa |
elatiivi | juurtaneesta | juurtaneista |
illatiivi | juurtaneeseen | juurtaneisiin juurtaneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | juurtaneella | juurtaneilla |
ablatiivi | juurtaneelta | juurtaneilta |
allatiivi | juurtaneelle | juurtaneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | juurtaneena | juurtaneina |
translatiivi | juurtaneeksi | juurtaneiksi |
abessiivi | juurtaneetta | juurtaneitta |
instruktiivi | – | juurtanein |
komitatiivi | – | juurtaneine |