junttaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
junttaaminen (38)
- teonnimi verbistä juntata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | junttaaminen | junttaamiset |
| genetiivi | junttaamisen | junttaamisten junttaamisien |
| partitiivi | junttaamista | junttaamisia |
| akkusatiivi | junttaaminen; junttaamisen |
junttaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | junttaamisessa | junttaamisissa |
| elatiivi | junttaamisesta | junttaamisista |
| illatiivi | junttaamiseen | junttaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | junttaamisella | junttaamisilla |
| ablatiivi | junttaamiselta | junttaamisilta |
| allatiivi | junttaamiselle | junttaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | junttaamisena (junttaamisna) |
junttaamisina |
| translatiivi | junttaamiseksi | junttaamisiksi |
| abessiivi | junttaamisetta | junttaamisitta |
| instruktiivi | – | junttaamisin |
| komitatiivi | – | junttaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | junttaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
junttaamis- | |