junaileminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
junaileminen (38)
- teonnimi verbistä junailla
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | junaileminen | junailemiset |
| genetiivi | junailemisen | junailemisten junailemisien |
| partitiivi | junailemista | junailemisia |
| akkusatiivi | junaileminen; junailemisen |
junailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | junailemisessa | junailemisissa |
| elatiivi | junailemisesta | junailemisista |
| illatiivi | junailemiseen | junailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | junailemisella | junailemisilla |
| ablatiivi | junailemiselta | junailemisilta |
| allatiivi | junailemiselle | junailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | junailemisena (junailemisna) |
junailemisina |
| translatiivi | junailemiseksi | junailemisiksi |
| abessiivi | junailemisetta | junailemisitta |
| instruktiivi | – | junailemisin |
| komitatiivi | – | junailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | junailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
junailemis- | |