julmuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

julmuus (40)

  1. se, että on julma
  2. (monikossa) ks. julmuudet

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjulmuːs/
  • tavutus: jul‧muus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi julmuus julmuudet
genetiivi julmuuden julmuuksien
partitiivi julmuutta julmuuksia
akkusatiivi julmuus;
julmuuden 		julmuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi julmuudessa julmuuksissa
elatiivi julmuudesta julmuuksista
illatiivi julmuuteen julmuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi julmuudella julmuuksilla
ablatiivi julmuudelta julmuuksilta
allatiivi julmuudelle julmuuksille
muut sijamuodot
essiivi julmuutena julmuuksina
translatiivi julmuudeksi julmuuksiksi
abessiivi julmuudetta julmuuksitta
instruktiivi – julmuuksin
komitatiivi – julmuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo julmuude-
vahva vartalo julmuute-
konsonantti-
vartalo 		julmuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan julma vartalosta julm- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

1. se, että on julma

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • julmuus Kielitoimiston sanakirjassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=julmuus&oldid=4498866”