julistautuva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
julistautuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä julistautua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | julistautuva | julistautuvat |
| genetiivi | julistautuvan | julistautuvien (julistautuvain) |
| partitiivi | julistautuvaa | julistautuvia |
| akkusatiivi | julistautuva; julistautuvan | julistautuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | julistautuvassa | julistautuvissa |
| elatiivi | julistautuvasta | julistautuvista |
| illatiivi | julistautuvaan | julistautuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | julistautuvalla | julistautuvilla |
| ablatiivi | julistautuvalta | julistautuvilta |
| allatiivi | julistautuvalle | julistautuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | julistautuvana | julistautuvina |
| translatiivi | julistautuvaksi | julistautuviksi |
| abessiivi | julistautuvatta | julistautuvitta |
| instruktiivi | – | julistautuvin |
| komitatiivi | – | julistautuvine |