joulupukki
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]joulupukki
- joulun perinteisiin kuuluva hahmo, joka tuo kilteille lapsille lahjoja
- Joulupukkia odotetaan lapsiperheissä jouluaattona.
- Joulupukki on paikalla torilla.
- joulupukkina olo on kuin näyttelijän työtä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈjou̯luˌpukːi/
- tavutus: jou‧lu‧puk‧ki
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | joulupukki | joulupukit |
| genetiivi | joulupukin | joulupukkien (joulupukkein) |
| partitiivi | joulupukkia | joulupukkeja |
| akkusatiivi | joulupukki; joulupukin |
joulupukit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | joulupukissa | joulupukeissa |
| elatiivi | joulupukista | joulupukeista |
| illatiivi | joulupukkiin | joulupukkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | joulupukilla | joulupukeilla |
| ablatiivi | joulupukilta | joulupukeilta |
| allatiivi | joulupukille | joulupukeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | joulupukkina | joulupukkeina |
| translatiivi | joulupukiksi | joulupukeiksi |
| abessiivi | joulupukitta | joulupukeitta |
| instruktiivi | – | joulupukein |
| komitatiivi | – | joulupukkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | joulupuki- | |
| vahva vartalo | joulupukki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. fiktiivinen henkilö, joka tuo jouluisin lapsille lahjoja
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- joulupukki Kielitoimiston sanakirjassa