jorpakko

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

jorpakko (4-A)

  1. (puhekieltä) lätäkkö
  2. (puhekieltä) meri

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjorpɑkːo/
  • tavutus: jor‧pak‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jorpakko jorpakot
genetiivi jorpakon jorpakoiden
jorpakoitten
jorpakkojen
partitiivi jorpakkoa jorpakkoja
jorpakoita
akkusatiivi jorpakko;
jorpakon
jorpakot
sisäpaikallissijat
inessiivi jorpakossa jorpakoissa
elatiivi jorpakosta jorpakoista
illatiivi jorpakkoon jorpakkoihin
jorpakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi jorpakolla jorpakoilla
ablatiivi jorpakolta jorpakoilta
allatiivi jorpakolle jorpakoille
muut sijamuodot
essiivi jorpakkona jorpakkoina
jorpakoina
translatiivi jorpakoksi jorpakoiksi
abessiivi jorpakotta jorpakoitta
instruktiivi jorpakoin
komitatiivi jorpakkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo jorpako-
vahva vartalo jorpakko-
konsonantti-
vartalo
-

Idiomit[muokkaa]

  • joutua jorpakkoon
    1. (puhekieltä) joutua eksyksiin
      Nyt taidettiin joutua jorpakkoon.
  • painua jorpakkoon
    1. (puhekieltä) lähteä pois, hyppiä kuuseen
      Painu jorpakkoon siitä!

Aiheesta muualla[muokkaa]