jonne

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katso myös: Jonne

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

jonne

  1. (paikasta) johon, minne, mihin
    EU-politiikka on palautettava valtioneuvoston kansliaan, jonne se kuuluu.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjonːeˣ/

Etymologia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

jonne (8)

  1. (slangia) stereotypia noin yläasteikäisestä pojasta, joka juo energiajuomia
    Asiantuntijat ovat erimielisiä siitä, kuinka haitallisia energiajuomat todella ovat lapsille. Suurimmat ongelmat ilmenevät suurkuluttajilla, joista käytetään myös nuorison suosimaa nimitystä ”jonne”. (Uusisuomi.fi)
  2. (slangia) stereotyyppinen teini, etenkin nuorempi ja lapsellisempana pidetty kuin puhuja itse
    Vaikka jonnet eivät muista, niin Jagged Alliancen palkkasoturit sotivat sorrettujen puolella. (otsikko, Dome.fi, 21.2.2012)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jonne jonnet
genetiivi jonnen jonnejen
(jonnein)
partitiivi jonnea jonneja
akkusatiivi jonne;
jonnen
jonnet
sisäpaikallissijat
inessiivi jonnessa jonneissa
elatiivi jonnesta jonneista
illatiivi jonneen jonneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi jonnella jonneilla
ablatiivi jonnelta jonneilta
allatiivi jonnelle jonneille
muut sijamuodot
essiivi jonnena jonneina
translatiivi jonneksi jonneiksi
abessiivi jonnetta jonneitta
instruktiivi jonnein
komitatiivi jonneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jonne-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjonːe/
  • tavutus: jon‧ne

Etymologia[muokkaa]

  • Verkkosivun Jonneweb nimestä; sivuston käyttäjäkunnan alkaessa siirtyä Kuvalauta-keskustelufoorumille alettiin näistä käyttää nimitystä jonnet.

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • jonne Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

jonne yl. (2) (yks. määr. jonnen [luo], mon. epämäär. jonnar [luo], mon. määr. jonnarna [luo])

  1. (slangia) polkupyörä

Liittyvät sanat[muokkaa]