jonne

Suomi

Adverbi

jonne

1. (paikasta) johon, minne, mihin

   EU-politiikka on palautettava valtioneuvoston kansliaan, jonne se kuuluu.

Ääntäminen

• IPA: /ˈjonːeˣ/

Etymologia

• sublatiivi pronominista joka

Substantiivi

jonne (8)

1. (slangia) stereotypia noin yläasteikäisestä pojasta, joka juo energiajuomia ja on nuorempi ja lapsellisempana pidetty kuin puhuja itse; termin syntyaikoina sillä tarkoitettiin 1990-luvulla syntyneitä.

   Asiantuntijat ovat erimielisiä siitä, kuinka haitallisia energiajuomat todella ovat lapsille. Suurimmat ongelmat ilmenevät suurkuluttajilla, joista käytetään myös nuorison suosimaa nimitystä ”jonne”. (Uusisuomi.fi)

   Nyt jonnet ovat kuitenkin jo kasvaneet teineistä aikuisiksi. Jonnejen seuraajiksi ovat nousseet ”veetit”. (mtvuutiset.fi, 2021)

Ääntäminen

• IPA: /ˈjonːe/
• tavutus: jon‧ne

Etymologia

• Verkkosivun Jonneweb nimestä; sivuston käyttäjäkunnan alkaessa siirtyä Kuvalauta-keskustelufoorumille alettiin näistä käyttää nimitystä jonnet.

Liittyvät sanat

• mopojonne

Idiomit

• jonnet ei muista / jonnet eivät muista
  1. (slangia) nuoremmat sukupolvet eivät voi henkilökohtaisesti muistaa asioita, jotka ovat tapahtuneet ennen heidän syntymäänsä

     Vaikka jonnet eivät muista, niin Jagged Alliancen palkkasoturit sotivat sorrettujen puolella. (otsikko, Dome.fi, 21.2.2012)

Aiheesta muualla

• jonne Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi

Substantiivi

jonne yl. (2) (yks. määr. jonnen[luo], mon. epämäär. jonnar[luo], mon. määr. jonnarna[luo])

1. (slangia) polkupyörä

Liittyvät sanat

• jonna
• hoj
• båge