Siirry sisältöön

johtajuus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

johtajuus (40)

  1. vallankäyttö sosiaalisessa ryhmässä
    Aaltonen havainnoi johtajuutta päivittäin työssään liikkeenjohdon valmentajana, hallitusaktiivina ja tietokirjailijana. (novetos.fi)
    Suomi kaipaa johtajuutta, jolla isotkin muutokset saadaan vietyä läpi kunnialla.
    Hänessä on luontaista johtajuutta.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈjoht̪ɑjuːs/
  • tavutus: joh‧ta‧juus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi johtajuus johtajuudet
genetiivi johtajuuden johtajuuksien
partitiivi johtajuutta johtajuuksia
akkusatiivi johtajuus;
johtajuuden
johtajuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi johtajuudessa johtajuuksissa
elatiivi johtajuudesta johtajuuksista
illatiivi johtajuuteen johtajuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi johtajuudella johtajuuksilla
ablatiivi johtajuudelta johtajuuksilta
allatiivi johtajuudelle johtajuuksille
muut sijamuodot
essiivi johtajuutena johtajuuksina
translatiivi johtajuudeksi johtajuuksiksi
abessiivi johtajuudetta johtajuuksitta
instruktiivi johtajuuksin
komitatiivi johtajuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo johtajuude-
vahva vartalo johtajuute-
konsonantti-
vartalo
johtajuut-

Etymologia

[muokkaa]

sanan johtaja vartalosta johtaj- ja suffiksista -uus

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]