jaotteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
jaotteleminen (38)
- teonnimi verbistä jaotella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jaotteleminen | jaottelemiset |
| genetiivi | jaottelemisen | jaottelemisten jaottelemisien |
| partitiivi | jaottelemista | jaottelemisia |
| akkusatiivi | jaotteleminen; jaottelemisen |
jaottelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jaottelemisessa | jaottelemisissa |
| elatiivi | jaottelemisesta | jaottelemisista |
| illatiivi | jaottelemiseen | jaottelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jaottelemisella | jaottelemisilla |
| ablatiivi | jaottelemiselta | jaottelemisilta |
| allatiivi | jaottelemiselle | jaottelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jaottelemisena (jaottelemisna) |
jaottelemisina |
| translatiivi | jaottelemiseksi | jaottelemisiksi |
| abessiivi | jaottelemisetta | jaottelemisitta |
| instruktiivi | – | jaottelemisin |
| komitatiivi | – | jaottelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jaottelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
jaottelemis- | |