jankuttava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
jankuttava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä jankuttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jankuttava | jankuttavat |
| genetiivi | jankuttavan | jankuttavien (jankuttavain) |
| partitiivi | jankuttavaa | jankuttavia |
| akkusatiivi | jankuttava; jankuttavan | jankuttavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jankuttavassa | jankuttavissa |
| elatiivi | jankuttavasta | jankuttavista |
| illatiivi | jankuttavaan | jankuttaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jankuttavalla | jankuttavilla |
| ablatiivi | jankuttavalta | jankuttavilta |
| allatiivi | jankuttavalle | jankuttaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jankuttavana | jankuttavina |
| translatiivi | jankuttavaksi | jankuttaviksi |
| abessiivi | jankuttavatta | jankuttavitta |
| instruktiivi | – | jankuttavin |
| komitatiivi | – | jankuttavine |