jankuttanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
jankuttanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä jankuttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jankuttanut | jankuttaneet |
| genetiivi | jankuttaneen | jankuttaneiden jankuttaneitten |
| partitiivi | jankuttanutta | jankuttaneita |
| akkusatiivi | jankuttanut; jankuttaneen | jankuttaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jankuttaneessa | jankuttaneissa |
| elatiivi | jankuttaneesta | jankuttaneista |
| illatiivi | jankuttaneeseen | jankuttaneisiin jankuttaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jankuttaneella | jankuttaneilla |
| ablatiivi | jankuttaneelta | jankuttaneilta |
| allatiivi | jankuttaneelle | jankuttaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jankuttaneena | jankuttaneina |
| translatiivi | jankuttaneeksi | jankuttaneiksi |
| abessiivi | jankuttaneetta | jankuttaneitta |
| instruktiivi | – | jankuttanein |
| komitatiivi | – | jankuttaneine |