jaloitteleva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
jaloitteleva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä jaloitella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jaloitteleva | jaloittelevat |
| genetiivi | jaloittelevan | jaloittelevien (jaloittelevain) |
| partitiivi | jaloittelevaa | jaloittelevia |
| akkusatiivi | jaloitteleva; jaloittelevan |
jaloittelevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jaloittelevassa | jaloittelevissa |
| elatiivi | jaloittelevasta | jaloittelevista |
| illatiivi | jaloittelevaan | jaloitteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jaloittelevalla | jaloittelevilla |
| ablatiivi | jaloittelevalta | jaloittelevilta |
| allatiivi | jaloittelevalle | jaloitteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jaloittelevana | jaloittelevina |
| translatiivi | jaloittelevaksi | jaloitteleviksi |
| abessiivi | jaloittelevatta | jaloittelevitta |
| instruktiivi | – | jaloittelevin |
| komitatiivi | – | jaloittelevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |