jaloitteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
jaloitteleminen (38)
- teonnimi verbistä jaloitella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jaloitteleminen | jaloittelemiset |
| genetiivi | jaloittelemisen | jaloittelemisten jaloittelemisien |
| partitiivi | jaloittelemista | jaloittelemisia |
| akkusatiivi | jaloitteleminen; jaloittelemisen |
jaloittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jaloittelemisessa | jaloittelemisissa |
| elatiivi | jaloittelemisesta | jaloittelemisista |
| illatiivi | jaloittelemiseen | jaloittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jaloittelemisella | jaloittelemisilla |
| ablatiivi | jaloittelemiselta | jaloittelemisilta |
| allatiivi | jaloittelemiselle | jaloittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jaloittelemisena (jaloittelemisna) |
jaloittelemisina |
| translatiivi | jaloittelemiseksi | jaloittelemisiksi |
| abessiivi | jaloittelemisetta | jaloittelemisitta |
| instruktiivi | – | jaloittelemisin |
| komitatiivi | – | jaloittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jaloittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
jaloittelemis- | |