jaeltava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
jaeltava
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä jaella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jaeltava | jaeltavat |
| genetiivi | jaeltavan | jaeltavien (jaeltavain) |
| partitiivi | jaeltavaa | jaeltavia |
| akkusatiivi | jaeltava; jaeltavan |
jaeltavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jaeltavassa | jaeltavissa |
| elatiivi | jaeltavasta | jaeltavista |
| illatiivi | jaeltavaan | jaeltaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jaeltavalla | jaeltavilla |
| ablatiivi | jaeltavalta | jaeltavilta |
| allatiivi | jaeltavalle | jaeltaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jaeltavana | jaeltavina |
| translatiivi | jaeltavaksi | jaeltaviksi |
| abessiivi | jaeltavatta | jaeltavitta |
| instruktiivi | – | jaeltavin |
| komitatiivi | – | jaeltavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |