järkeily
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]järkeily (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈjærkei̯ly/
- tavutus: jär‧kei‧ly
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | järkeily | järkeilyt |
| genetiivi | järkeilyn | järkeilyjen järkeilyiden järkeilyitten |
| partitiivi | järkeilyä | järkeilyitä järkeilyjä |
| akkusatiivi | järkeily; järkeilyn |
järkeilyt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | järkeilyssä | järkeilyissä |
| elatiivi | järkeilystä | järkeilyistä |
| illatiivi | järkeilyyn | järkeilyihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | järkeilyllä | järkeilyillä |
| ablatiivi | järkeilyltä | järkeilyiltä |
| allatiivi | järkeilylle | järkeilyille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | järkeilynä | järkeilyinä |
| translatiivi | järkeilyksi | järkeilyiksi |
| abessiivi | järkeilyttä | järkeilyittä |
| instruktiivi | – | järkeilyin |
| komitatiivi | – | järkeilyine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | järkeily- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. järkeileminen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- järkeily Kielitoimiston sanakirjassa