jäljitteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
jäljitteleminen (38)
- toimiminen jonkin esimerkin tai mallin mukaisesti
Etymologia[muokkaa]
- teonnimi verbistä jäljitellä
Käännökset[muokkaa]
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jäljitteleminen | jäljittelemiset |
| genetiivi | jäljittelemisen | jäljittelemisten jäljittelemisien |
| partitiivi | jäljittelemistä | jäljittelemisiä |
| akkusatiivi | jäljitteleminen; jäljittelemisen |
jäljittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jäljittelemisessä | jäljittelemisissä |
| elatiivi | jäljittelemisestä | jäljittelemisistä |
| illatiivi | jäljittelemiseen | jäljittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jäljittelemisellä | jäljittelemisillä |
| ablatiivi | jäljittelemiseltä | jäljittelemisiltä |
| allatiivi | jäljittelemiselle | jäljittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jäljittelemisenä (jäljittelemisnä) |
jäljittelemisinä |
| translatiivi | jäljittelemiseksi | jäljittelemisiksi |
| abessiivi | jäljittelemisettä | jäljittelemisittä |
| instruktiivi | – | jäljittelemisin |
| komitatiivi | – | jäljittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jäljittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
jäljittelemis- | |