jäkättäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
jäkättäminen (38)
- teonnimi verbistä jäkättää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jäkättäminen | jäkättämiset |
| genetiivi | jäkättämisen | jäkättämisten jäkättämisien |
| partitiivi | jäkättämistä | jäkättämisiä |
| akkusatiivi | jäkättäminen; jäkättämisen |
jäkättämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jäkättämisessä | jäkättämisissä |
| elatiivi | jäkättämisestä | jäkättämisistä |
| illatiivi | jäkättämiseen | jäkättämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jäkättämisellä | jäkättämisillä |
| ablatiivi | jäkättämiseltä | jäkättämisiltä |
| allatiivi | jäkättämiselle | jäkättämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jäkättämisenä (jäkättämisnä) |
jäkättämisinä |
| translatiivi | jäkättämiseksi | jäkättämisiksi |
| abessiivi | jäkättämisettä | jäkättämisittä |
| instruktiivi | – | jäkättämisin |
| komitatiivi | – | jäkättämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jäkättämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
jäkättämis- | |