jääväävä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
jääväävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä jäävätä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jääväävä | jääväävät |
| genetiivi | jääväävän | jääväävien (jäävääväin) |
| partitiivi | jääväävää | jäävääviä |
| akkusatiivi | jääväävä; jääväävän | jääväävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jääväävässä | jääväävissä |
| elatiivi | jääväävästä | jääväävistä |
| illatiivi | jääväävään | jäävääviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jääväävällä | jääväävillä |
| ablatiivi | jääväävältä | jäävääviltä |
| allatiivi | jääväävälle | jäävääville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jääväävänä | jääväävinä |
| translatiivi | jäävääväksi | jäävääviksi |
| abessiivi | jääväävättä | jääväävittä |
| instruktiivi | – | jääväävin |
| komitatiivi | – | jääväävine |